muistot

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta

Taimi nauraa. Nauru pulppuaa keveästi. Joki on peilikirkkaassa jäässä. Pitkäkoipinen, musta hevonen liukastelee jäällä, lopulta pyllähtää istualleen. Joen vastarannalla kaksi venäläistä vankia nauraa myös. Taimi ottaa tiukemmin kiinni käsikynkästäni ja kuulen hänen äänensä lähellä korvaani. – Näkisitpä tuon, Matti. Hevonen istuu jäällä, oikeasti istuu. On niin liukasta, ettei se pääse ylös. Se lykkii etukavioilla vauhtia …

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta Lue lisää »

Omena, joka jäi mieleen

-muisto lukiosta Joka kevät, kun ylioppilaslistat julkaistaan, ajatuksiini tulee sama hetki: Lukion kirjasto, Anni ja omena. Kutsun lukioaikaista luokkakaveriani tässä nimellä Anni. Muistan hänen iloiset silmänsä ja hymyn, joka nousi herkästi kasvoille. Annin kotona oli taloudellisesti tiukkaa. Hän kävi lukiota vapaaoppilaana, eli hän sai ilmaiset koulukirjat. Nykyään se on kaikkien oikeus, mutta tuolloin ilmaisia koulukirjoja …

Omena, joka jäi mieleen Lue lisää »

Äitienpäivänä

Kun käännyn katsomaannäen äitiniäitini äidinnäen mummoni äidinja hänen äitinsäja hänen… Jokainen heistäkantanut uuden elämän. olen saanut syntyäsaanut elämänolen osa ketjua Kun käännyn katsomaannäen rakkaudenkuorman, surun, työn altaelämän rytmissä Näen valvotut yöt,kädet peittelemässä nukkumaanhyvää yötä, nuku hyvinnäen aamunlintu pyrähtää ikkunalaudalleja lentää pois näen katseita, jotka kannustavat,muistuttavat elämän ohikiitävyydestäja ettärakastamisen aika on nyt

Ylimenovaikeus

Vanttauskosken voimalaitoksen silta suljetaan pian korjauksen vuoksi. Se vaikuttaa monen elämään usean kuukauden ajan. Minulle se tarkoittaa mm. hankalampaa pääsyä joen toisella puolella olevalle mehtäputoukselle. Putous on levähdys- ja luovuuspaikkani. Sula-aikaan olen käynyt siellä vähintään kerran viikossa. Kesäkuussa alkaa ylimenovaikeus. Kylän keskellä olevan sillan arvon ymmärtää entistä paremmin nyt, kun kulku suljetaan. Silta on yhteys monella …

Ylimenovaikeus Lue lisää »

Keväinen uni

– Poimi äidille varvioita.Tasan 15 vuotta sitten näin unen, jonka muistan yhä: Hanna-siskoni sanoi minulle– Poimi äidille varvioita.En oikein ymmärtänyt ja hän sanoi uudestaan– Poimi äidille kimppu varvioita. Kuljin unessa huhtikuisessa metsässä ja mietin, mikä on varvia. Metsä oli koivikko. Aurinko paistoi valkoisiin runkoihin. Kuljin ja kuljin. Oli valoisampaa kuin kevät. Koivikko oli hiljainen, maassa …

Keväinen uni Lue lisää »

Kuuluu hiljaa laulu kaukainen

– Jari soittaa täältä Tappurista. On surullista kerrottavaa. Sinun isä, hyvä ystäväni, Olavi on kuollut. Yritimme elvyttää… Kuuntelin sanoja. Ymmärsin ja en ymmärtänyt.  Oli pitkäperjantai 21 vuotta sitten. Isä oli hiihtämässä ystäviensä kanssa tunturissa. Hänen matkansa päättyi 58-vuotiaana äkillisesti kesken hiihdon Tappurin kämpän läheisyyteen. Lapista tuli kotiin rinkka ilman kantajaa.  Isä kävi joka kesä, pääsiäisen aikaan …

Kuuluu hiljaa laulu kaukainen Lue lisää »

Lapsuuden maisemat kulkevat mukana

Koululainen kävelee reppu selässään. Pellon poikki, metsän vierestä. Lapsi valitsee kävelytien ja polun väliltä. Polku kiehtoo tällä kertaa enemmän. Kaukana edessä kohoaa luminen Kaihuavaara. Talviaurinko kurkkaa Kivalon takaa. Tuolla näkyy jään peittämä joki ja tuossa loistavat kappelin valot. Kaikesta tästä piirtyy lapsen mieleen sielunmaisema. Päivä toisensa jälkeen koululaiset kulkevat uutterasti kouluun ja takaisin. Arkiaamuina aukeavat …

Lapsuuden maisemat kulkevat mukana Lue lisää »

Isä

Käsien tottuneet liikkeet. Piipun rassaus ja puhdistus. Kopautus tuhka-astiaan, Mixturea piipun koppaan, kevyt tasoitus. Sytytys, imu ja puhallus. Olohuoneessa leijui vaalea savu. Isä poltti piippua. Isä oli kirjallisuuden suuri ystävä. Älykkö. Lapin samoaja.Hän puolusti työssään ihmisiä, joita oli kohdeltu väärin, kunnioitti vanhoja ja myötäeli sairaita tai surevia. Lakimies. Isän sana oli kotonakin laki. Kun isä …

Isä Lue lisää »

Tarinahetki

Se on siinä, kun halitoidut valkoisesta kukasta, tuulesta tai painat kasvot sammaleelle. Nimittäin läsnäolo. Se on tiedostamisessa ja luottamisessa. Läsnäolo on hengittämistä ja sitä, kun ei kaipaa minnekään tai mitään. Kaikki on jo tässä. Mikä meissä silti vetää menneeseen, pois tässäelämisestä? Jos tuleva on epävarma, niin kuin se lopulta aina on, tosin epävarmuuden sävy vaihtelee, …

Tarinahetki Lue lisää »

Ovat eläneet lähellä tätä maata

Rakas vanhaihminen kaipaa kotiin. Puheesta on vaikea saada selvää. Erotan, että puhuu joesta, joka pitää ylittää. Hoivakodin huone ei ole yhtäkkiä tuttu. Hän kaipaa sinne, missä kuuluivat arjen tutut äänet. Räsymattojen pirttiin. Sanon, että hänellä on ollut elämässä monta kotia. Luettelen niistä osan. Hän kuuntelee ja sanoo– Ihmeteltävän monta kotia. Mitä, jos minulta menee muisti? …

Ovat eläneet lähellä tätä maata Lue lisää »