Kesäöistä ajatusvirtaa Kastan varpaat kesään ja kerään aurinkoa. Nukun tuulenhenkäykseen.Ja herään, kun joku on vailla maitoa. Kesä on jo hilippassut tovin heinäkuuta. Vielä voin kuulla lintua aikaisin aamulla. Pajulintu laulaa vihreitten lehtien takana. Oma pieni pajulintu käpertyy lähelleni vatsa pullollaan lämmintä. Yöilma on hiostava. Ehkä se kerii ukkosta päivälle. Ajatukset. Niitä on jos jonkinlaisia. Useimmat niistä, varsinkin …
En jaksa. Ei tästä tule mitään. Ei niin mitään… Tunnen puolison käden selässäni, kuulen kätilön kannustavat sanat. Keskityn tallentamaani mielikuvaan mehtäputouksesta. Kerään siitä voimaa. Veden pauhu ja sen virtaus kalliota vasten, ja pinnistän voimat äärimmilleen. Siinä hän lopulta on ensi-itkuineen. Joskus vielä käyn vauvan kanssa tutulla putouksella. Sitä ennen kuljemme lähimetsän varjoissa. Yllämme koivujen heiju, niiden lehdillä …
– Kerro minulle kesästä Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt, laineiden laulu ja linnun. Uimaava vesi ja kalan hopeakylki. Hyttyset ja hämähäkit, hiekkaa saappaassa. – Mutta kerro minulle kesästä Tiedäthän jo. Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa.Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet, heinän hento kosketus. Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa. Kuulet yöperhosen lennon …
Pidän sylissä, lämpö nojaa lämpöön. Vauvan paino rintaani vasten. Seuraan, miten pieni hengittää, huokaisee syvään. Sormet sormeni ympärillä puristavat lujasti ja hellittävät.Miten rakas on tämä pieni. Ihmeellistä, että saimme hänet. Kotiin, syliin, sydämiin. Vähän ennen utukatseen syntymää laitoin sängyn valmiiksi, pesin pieniä vaatteita. Minussa asui levottomuus, joka vuorotteli luottamuksen kanssa. Jos sänky jääkin ilman nukkujaa. …
Ison tehtävän edessä. Tunnen itseni pieneksi, pienemmäksi kuin vastasyntynyt. En ole sankari täynnä rohkeutta. Enkä se, joka sanoo, miten kaiken pitää mennä. Pinnan alla virtaa. Tiimalasiputous mittaa veden aikaa, vaikkei sitä jään alta vielä näy. Toisen pinnan alla sykkii elämä. Kuka lapseni oletkin, haluan ottaa sinut syliini, hoitaa hellästi. Joka päivä olemme sitä askelen lähempänä, …
Oli viikonloppu, koulusta vapaata. Iita soitti. Pyysi käymään, kun ”kellosta oli tullut ihan horoskooppi”. En muista, mistä tytön ja mummon ystävyys alkoi, mutta naapurin Iita oli minulle tärkeä ihminen monta vuotta. Kun Setti kuoli, Iita asui yksin pienessä, vihreässä talossa. Usein menin Iitalle suoraan koulusta ja tein rauhassa läksyt. Iita opetti minulle neulomista ja teki itse samalla …
Luonto tarjoaa kuvan. Katson kuvaa, kirjoitan… Kuka sinä olet? Kuka sinä oikeasti olet? Et ole koulutuksesi, et ammattisi, et asemasi. Et ole -ton tai -tön, -isti, -inen tai -ssa. Et sanat tai hiljaisuus niiden välissä. Ja kuitenkin olet kaikkea sitä, mitä olet kokenut ja kohdannut. Lukenut, katsonut, koskettanut, kuullut, luottanut. Ne ovat osa sinua. Pieni ohikiitävä hetki ja …
Joskus luulee, että nyt on seinä vastassa. Tämä on mahdotonta, tästä en voi jatkaa. Sitten pysähtyy. Näkee uudella tavalla. Seinää ei ole. Reitti onkin selkeä. Askelma kerrallaan, ja valo kulkee mukana. Kiireisenä tai liiallisten kuormien ja huolien alla keskittyminen vaikeutuu ja näkökyky sumenee. Levollisuus elämässä on enää vain käsite. Ratkaisut hätiköityvät, vaihtoehdot kapenevat. Ihminen keskittyy itseensä, …
Ystävämme, tunturien vaeltaja, sulki väsyneenä silmänsä jokin aika sitten. ”Sinua vie tunturitie, kepeä taivaltaa…” Aina, kun ymmärrän todeksi, että ystävä on pois, tulee kyyneleet. Tärkeää on ollut se, että on voinut jakaa yhteisiä nuoruusmuistoja toisten ystävieni kanssa. Muistoja, joissa tunturien vaeltajakin oli mukana. Opettelen kuuntelemaan surua. Jokaisen surun kohdalla sillä on oma kerrottavansa. Ja jokaisessa surussa on …
Siitä on aikaa, kun teimme retken Kallan saareen. Kun risteilyvene oli loitontunut satamasta eikä saarta vielä näkynyt, mielessäni häivähti pelko. Tuuli puhalsi, meri aaltoili. Mitä jos uppoamme? Koko perhe meren hautaan ja äiti ja sisko… Nuorimmainen oli sylissäni levollisena. Ei meillä hätää, meistä pitää huolta suurempi kuin meri. Kuljin saaren kivikkoisia polkuja vauva sylissäni. Tuuli …