Tämän tiimalasiputouksen luona olen palauttanut itseäni usean kerran levollisuuteen. Olen painanut kyyneleiset kasvot pehmeään sammaleeseen, ja hyppinyt iloaskelia putouksen soittaessa. 
Olen lupaamisen jälkeenkin luvannut luottaa. Ja sitten ihan vaan hengähtänyt ja antanut virran huuhtoa ajatuksia ja tuoda uusia. 

 

Kiitollisena muistan vuosien takaista sateista kevätpäivää, kun lasten kanssa yllätyimme keskeltä metsää löytyvästä putouksesta. Keväisin putouksen tiimalasimuodosta ei ole tietoakaan, vesipaljous on valtaisa ja vaikuttava. 

 

Tämä putous on ollut merkittävä ajatellen tarinoiden kirjoittamista. Se on myös auttanut ymmärtämään, miten luonto lisää levollisuutta ja hyvinvointia. 

 

Levollisuus on ajatusten rauhaa ja sitä, että ei ole kiire mihinkään. Sitä, että hengittää. Levollisesti. 

 

Kaikkea hyvää sinulle. Valoisaa mieltä syksyyn. Videolla luen seuraavan soljutelman: 

 

Vesi virtaa ja virtaa

tiimalasi mittaa aikaa

on aikoja

ja toisenlaisia aikoja

vesi ei pysähdy

ei aika

joskus aika kohisee niin, ettei kuule

Hiljaisemmilla poluilla

erottaa linnun