Kesäöistä ajatusvirtaa Kastan varpaat kesään ja kerään aurinkoa. Nukun tuulenhenkäykseen.Ja herään, kun joku on vailla maitoa. Kesä on jo hilippassut tovin heinäkuuta. Vielä voin kuulla lintua aikaisin aamulla. Pajulintu laulaa vihreitten lehtien takana. Oma pieni pajulintu käpertyy lähelleni vatsa pullollaan lämmintä. Yöilma on hiostava. Ehkä se kerii ukkosta päivälle. Ajatukset. Niitä on jos jonkinlaisia. Useimmat niistä, varsinkin …
En jaksa. Ei tästä tule mitään. Ei niin mitään… Tunnen puolison käden selässäni, kuulen kätilön kannustavat sanat. Keskityn tallentamaani mielikuvaan mehtäputouksesta. Kerään siitä voimaa. Veden pauhu ja sen virtaus kalliota vasten, ja pinnistän voimat äärimmilleen. Siinä hän lopulta on ensi-itkuineen. Joskus vielä käyn vauvan kanssa tutulla putouksella. Sitä ennen kuljemme lähimetsän varjoissa. Yllämme koivujen heiju, niiden lehdillä …
– Kerro minulle kesästä Kaikki on jo kerrottu. Aurinko, valo, kukkaniityt, laineiden laulu ja linnun. Uimaava vesi ja kalan hopeakylki. Hyttyset ja hämähäkit, hiekkaa saappaassa. – Mutta kerro minulle kesästä Tiedäthän jo. Se on lämpö iholla, sade kasvoilla, tuuli hiuksissa.Kesä on ukkosen jymy ja tummat pilvet, heinän hento kosketus. Sinä kuulet sen. Naurun, joka heijaa pihakeinussa. Kuulet yöperhosen lennon …