Aamut ovat alkuja.

Aamuilla on merkitystä. Millainen näkymä ikkunoiden edestä vedettävien verhojen takaa avautuu? Siitä maisemasta alkaa päivä.

Aamulla ja mielenmaisemalla on merkitystä. Aluilla.

Mie hoivaan kipeää lastani, kuuntelen nuhaista unihengitystä. Ja muistelen aamussani eilistä ajatushautomoa.

Kulttuuri, taide, käsityö, kulttuuriperintö.
Ihmiset. Lämpö. Kohtaaminen. Innostuminen.

Mieki sain olla sellaisena kuin olen. Rauhoittavilla tarinoilla tuntureilta oli illassa oma paikka. Lempeä ja hyvä.

Jos voin tuoda ihmisille metsän levollisia terveisiä. Tuoda hetkiin ihmisenä olemisen lämpöä. Rauhoittaa tähän ja tässä olemiseen.
Voimme kuunnella yhdessä, miten tunturin tuulissa on vapaus.

Tulee mieleeni helsinkiläisen runokurssilaisen sanat parin vuoden takaa:

”On ihanaa, kun luonto alkaa puhutella, sanoissasi on taikaa.

Melkoinen saavutus, että olet herkänkauniilla runoillasi saanut ratikkakiskojen nimeen vannovan kaupunkilaisnaisen haaveilemaan metsäpoluista.”

Hän oli sanonut, että ei ole rahtuakaan luonnossa viihtyvä ihminen. Nyt kipinä oli ehkä syttynyt.

Katso aamuasi. Katso päivääsi. Avaa mielesi maisema ottamaan vastaan kaikki se hyvä ja kiitollisuus, mitä tänään tarvitset.
Sano lujasti luottaen, että hyvinkin voi käydä.

Se, mikä sinussa saa tulla kohdatuksi, kulkee viestinä eteenpäin. Hyvä lisääntyy. Levollisuus.

Tällaisia mehtäläisen mietteitä. Mehtät ja elämä Luojan lahjaa, niin se on.