Keväinen ilta. Valo lepää maisemassa, eikä uni vielä tule. Alhaalta rannasta nousee usvaa. Jokea ei erota. Näkyy vain vaalea sumu.

Avaan ikkunan. Raikas ilma virtaa sisälle.

Usva leviää joelta koivikkoon. Se hipaisee hellästi valkorunkoisia puita, jotka odottavat pienten lehtien syntymää.

On kuin unessa. Värit maisemassa ovat pehmennettyjä, taivas vaaleanpunainen ja utuinen. Hetki on pysähtynyt, minä siihen ja minussa tyhjä tila.

Yksi lintu laulaa lähempänä kuin toiset. Virta kohisee.
Aiemmin illalla isompi lintu lensi pihan yli. Tervehti tutusti.
– Lehtokurppa, totesi yhtä tutusti puolisoni, elämäni rakkain lintukirja.
Päivällä lapsi pysähtyi kesken trampoliinihyppyjensä
-Äiti, tuolla on kuovi.

Lintu lauloi nimeään.
Kuovin ääni on kaihoisa. Tai ehkä kevät on kaihoisa. Tai mie olen.

Syksy ja talvi ovat taas menneet. Kaikilta osin ei ole ollut helppo talvi. Elämässä meille kaikille tulee asioita ja tilanteita, joissa kysytään kestämistä. Kärsivällisyyttä. Luottamista. Ja kysytään ehkä myös, mikä on viisasta ja mikä oikein.

Pakenetko? Mitä tapahtuu, jos ei pakene vaan kohtaa, antaa aikaa ja aloittaa alusta. Antaakin toiselle ja elämälle mahdollisuuden korjata – ja tilaa lempeydelle.

Emme tiedä, milloin meidät pysäytetään ja meiltä ehkä kysytään, miten elät, miten kohtelit, mikä on tärkeintä. Keskityinkö minun onneeni vai meidän.

Jos päiviisi kuuluu lapsi tai lapsia, kokemasi rakkauden ja myös kivun määrät yltävät uusiin ulottuvuuksiin.

Joskus ihminen voi herätä kuin unesta ja nähdä, että se, mikä kerran oli tärkeää, on yhä. Se, mikä oli ihmettä, on sitä edelleen.

Jotkut asiat ovat opettaneet, että oikeassa olemisen tarve ja totuus eivät kätkeydykään aina samaan. Totuus voi olla vaikea nähdä. Ei ihminen menetä luotettavuuttaan, vaikka toteaa, että saatoin olla väärässäkin. Korjaa erehdyksen.

Vanha nainen vuosien takaa oli viisas sanoessaan, että eri on luvata kuin pitää lupaus. Samoin hän, joka kirjoitti, että sydämessään voi säilöä etikkaan. Silloin asiat joita kantaa mukanaan, ovat happamia. 

Hajanaisia ajatuksia. Vähän sumussa. Kevätyössä tulee vielä hämärän hetki. Kuljetaan valoisampiin ja valoisampiin öihin. Tämäkin yö kantaa valoa jo varhain aamusta.