-muisto lukiosta Joka kevät, kun ylioppilaslistat julkaistaan, ajatuksiini tulee sama hetki: Lukion kirjasto, Anni ja omena. Kutsun lukioaikaista luokkakaveriani tässä nimellä Anni. Muistan hänen iloiset silmänsä ja hymyn, joka nousi herkästi kasvoille. Annin kotona oli taloudellisesti tiukkaa. Hän kävi lukiota vapaaoppilaana, eli hän sai ilmaiset koulukirjat. Nykyään se on kaikkien oikeus, mutta tuolloin ilmaisia koulukirjoja …
Tuttu polku, pieni metsä. Kohina kuuluu jo kauas. Mehtäputous on vapaa! Ensin lähes huomaamatta hiipien ja sitten aivan rytinällä ilo hyppää puseroon. Kuin putous. Totta se on, vesi virtaa! Virtanen on päässyt talven kuormasta jään ja lumen alta ja juoksee kivien yli, kuplii ja kantaa aurinkoa mukanaan. Ilahdun uusista luontopaikoista. Ne virkistävät ja hoitavat. Sydän …
Luovuudessa on vähän samaa kuin unessa. Sitä ei voi pakottaa, mutta sen eteen voi tehdä töitä.Luovuus tarvitsee tilaa, se häiriintyy kiireestä. Unipuuskista ei ole paljon kokemusta, mutta oli hykerryttävää seurata sanallista luovuuspuuskaa. Toisen sanataiteilu inspiroi itseäkin. Kolea päivä. Lapsi (tuolloin 4v) istui kotisohvalla ja katsoi isänsä lintukirjaa. Kädet levisivät ihmetykseen:– Oon nähny aivan aaivan harvinaisia lintuja. …
Käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle– lapsella tosi kysymyksessä alakulorastaan laskeva sävel kevät on raaka vedosmeteoriitti olkapäillä Ollapa vain kevät, kesä, syksy, talviei päivämääriä, tilastoja, kelloja, uutisiavain ilta ja aamu, sen varhaisin tähtija päivän valoa keittäisi aurinkoa kattilassa,linnunlaulua lautaselta yhtä pimeää tarinaa vasten kirjoitettava kolme valoisaasekään ei aina riitä …