Koululainen kävelee reppu selässään. Pellon poikki, metsän vierestä. Lapsi valitsee kävelytien ja polun väliltä. Polku kiehtoo tällä kertaa enemmän. Kaukana edessä kohoaa luminen Kaihuavaara. Talviaurinko kurkkaa Kivalon takaa. Tuolla näkyy jään peittämä joki ja tuossa loistavat kappelin valot. Kaikesta tästä piirtyy lapsen mieleen sielunmaisema. Päivä toisensa jälkeen koululaiset kulkevat uutterasti kouluun ja takaisin. Arkiaamuina aukeavat …
Se on siinä, kun halitoidut valkoisesta kukasta, tuulesta tai painat kasvot sammaleelle. Nimittäin läsnäolo. Se on tiedostamisessa ja luottamisessa. Läsnäolo on hengittämistä ja sitä, kun ei kaipaa minnekään tai mitään. Kaikki on jo tässä. Mikä meissä silti vetää menneeseen, pois tässäelämisestä? Jos tuleva on epävarma, niin kuin se lopulta aina on, tosin epävarmuuden sävy vaihtelee, …
Kivi on kuin kasvot. Pidän kiveä kämmenelläni. Sillä on tummat silmät. – Tuli tunne, että kivi kuuluu antaa sinulle, nainen sanoo. Minun ystävä löysi sen, kun oltiin kävelemässä Muotkalla. Hän antoi sen minulle ystävyyden lahjaksi. Olen säilyttänyt sitä pitkään. Nyt se on sinun. Muotka. Lämmin sana. Siinä on syvyytä. Tämä tarina alkoi, kun isän kuoleman …