Valo kulkee matalalla
Haukotuttava hämäryys. Päivän vaaletessa matala valo hipaisee pihakoivua. Tartun siihen valoon. En voi pidätellä sitä, mutta voin vähän aikaa läpivalaista ajatukseni, mieleni. Levähtää valoisuudessa. Auringolle en voi, no en voi mitään. Sillä on aikansa ja reittinsä. Se kurkkaa juuri ja juuri Kivalovaaran takaa. Pohjoisemmassa aurinko näyttäytyy seuraavaksi vasta, kun ollaan hyvän matkaa tammikuulla. Pian se …
