Kun käännyn katsomaannäen äitiniäitini äidinnäen mummoni äidinja hänen äitinsäja hänen… Jokainen heistäkantanut uuden elämän. olen saanut syntyäsaanut elämänolen osa ketjua Kun käännyn katsomaannäen rakkaudenkuorman, surun, työn altaelämän rytmissä Näen valvotut yöt,kädet peittelemässä nukkumaanhyvää yötä, nuku hyvinnäen aamunlintu pyrähtää ikkunalaudalleja lentää pois näen katseita, jotka kannustavat,muistuttavat elämän ohikiitävyydestäja ettärakastamisen aika on nyt
Älä p.. vielä mene ohi! Kari kiroaa juoksuradan varrella. Kiritän vauhtia, vierelläni oleva tyttö jää jälkeen. Viestijoukkueemme voittaa. Katsomossa hurrataan. Maalissa isot pojat heittävät minua ilmaan. Ujostuttaa. Näen, että isä on ylpeä minusta. Varjo-olo kuristaa kurkkua. Muistan kirjeen, jonka laitoin isän pöydälle kotona. Ja otin pois. Olin kirjoittanut, että en halua enää kilpailla. Kirje päättyi …
”Kivet välkehtyy eläviksi linnuiksi.” Siitä on jo aikaa, kun lapsi kertoi tarinaa, jossa tapahtui näin ihmeellinen asia. Kivet muuttuivat, ei kun ne välkehtyivät- eläviksi linnuiksi. Välkehtyä on kiehtova sana. Jotain valoisaa tapahtuu vähän yllättäen. Välkehtyminen on välähdyksen ja pilkahduksen välimaastossa. Kivistä tulee eläviä lintuja. Jos mie jostain olen onnellinen, niin ainakin siitä, että olen kuullut …