Juoksen. Piiloudun puiden sekaan. Takaa-ajaja saavuttaa. Tämä on yksi usein toistuneista kohdista lapsuuteni unimaisemissa. Puukko, ase tai moottorisaha lähestyi. Tuntematon aikoi tehdä pahaa. Opin lentämään tilanteista pois. Se vaati unessa valtavaa keskittymistä ja tahdonvoimaa. Valvon. Kuuntelen yön hengitystä, omani on osa sitä. Uni on minut herättänyt. Jotkin lapsuuteni huonot kokemukset, lisäksi herkkyys ja mielikuvitus – …
Se oli kaadettu. Kanto vain jäljellä. Kuusi, jonka juurella lapset kävivät eväsretkillä ja leikkimässä talvella ja sulamaan aikaan. Kuusi, jonka juurelle vedin pulkalla kuopuksen nukkumaan päiväunet. Siitä on kulunut aikaa. Kuusen juurelle lapset tekivät käpytonttuja ja niille kodin. Mieki istuin toisinaan lasten kanssa korkean kuusen alla. Kerran otimme termariin vettä ja joimme lämmintä teetä pikkupojan …
Laitan aina palan sydäntä siihen, mitä teen. Siksi vähän värisyttää, kun tulee näkyväksi kaikki se.
Äiti hyssyttää pikkuveljeä vaunuissa ja laulaa kissanpojasta, joka pyytää sillan alla olevaa hiirosta leikkiin. Makaan äidin ja isän sängyllä, kuuntelen laulua. Tämä on muistikuva lapsuudesta. Tiesin, miten se laulu menee, olin kuullut sen äidin laulamana usein. Kissa houkuttelee hiiren juoksemaan kilpaa kanssaan, palkintona voittajalle on rinkeli. Ahne hiiri lähtee juoksukilpaan, voittaa sen. ”Juosta vilistettihin, ensin …