– Äiti, voiko joskus olla miljoona kuuntelua?
– En tiiä, se olisi jo aika paljon.

”Lintu käpertyy nukkumaan
keltakukkien hyräilyyn. Hengittää rauhallisesti siivet supussa.”

Unilinnusta se alkoi, valoisien tarinoiden kirjoittaminen lapsille.
Mutta Unilintu nukahti pitemmäksi aikaa, kun tulivatkin Ylelle tekemäni tarinat. Tuli Rauhoittavia tarinoita tuntureilta -sarjan aika. Aami ja Kajo.

Tarinasarjaa on kuunneltu yhteensä yli 800 000 kertaa. Kesälomalla pidettiin lasten kanssa satatuhatta-juhlat

Yksi isä laittoi viestiä, että lapsi oli kuunnellut tarinat läpi 20 kertaa. Että olisiko minulla jotain uutta.
Kun tarinoita on 10, se tekee jo 200 kuuntelua! Ihana kestokuuntelija!
– Kiitos siitä rauhasta, mitä olet lapselleni tarinoillasi antanut, isä kirjoitti.

Eräs äiti kertoi, että hänen ja tyttärensä iltarutiiniin kuuluvat Aamin ja Kajon tarinat. He rauhoittuvat yhdessä sängyllä pötköttäen, tarinoita kuunnellen.
– Näitä tarinoita olisi ihana saada lisää.

Minulla on sama toive. Aika näyttää.
Mutta Unilintukin heräsi jälleen.

Kesällä kylämarkkinoilla oli satutelttailua. Satuhetken aloitti Unilintu.

”Valoisasta kukkapuusta löytyi linnun lepopuu. Unitarinat ovat suojassa pehmeän siiven alla. Sieltä Unilintu jakaa nukkujille hyvän yön hahtuvaisia.”

Unilintu laulaa lapset nukkumaan. Mutta Satuteltassa oli päivätarinoita. Unilintu kerää sellaisiakin.

”Aamun tullen Unilintu oikoo siipiänsä.
Pyrähtää lepopuusta korkealle –
lentää, lentää  pilviin
lentää taivaan kaareen asti.”

Kerroin kaksi kirjoittamaani ja lempeästi dramatisoimaani satua. Tai siis Unilinnun kertomaa..
* Mio, Adisa ja Kuiskaajakuusi
* Alpi, Taikalintu ja kalavarkaus

Vaikka oli hellepäivä, ei tarvinnut tyhjälle teltalle satuilla. Levähdettiin hetki sadun taikapiirissä.

”Siiven alla unilaulut, niittyvillan keveät.
Unilintu kerää vielä aamunkehrät alkavan päivän iloksi.”

Eräs mottoni on:
Yhtä pimeää tarinaa vasten on kirjoitettava kolme valoisaa.

Aamukehrän iloa ja valoisia tarinoita päivääsi.