luottaminen

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta

Taimi nauraa. Nauru pulppuaa keveästi. Joki on peilikirkkaassa jäässä. Pitkäkoipinen, musta hevonen liukastelee jäällä, lopulta pyllähtää istualleen. Joen vastarannalla kaksi venäläistä vankia nauraa myös. Taimi ottaa tiukemmin kiinni käsikynkästäni ja kuulen hänen äänensä lähellä korvaani. – Näkisitpä tuon, Matti. Hevonen istuu jäällä, oikeasti istuu. On niin liukasta, ettei se pääse ylös. Se lykkii etukavioilla vauhtia …

Naimisiin -biofiktiota Taimi-mummosta ja Matti-papasta Lue lisää »

Lennä, luota!

Kävelin maantien reunaa. Pilviaurinkoista. Västäräkki lensi tien yli, sujahti ohiajavan auton edessä. Kevyt, kesän valo siivillään. Sirp, sirp. Sanoin sille, että älä lennä noin, jäät alle. Hentoinen tumpsaus. Auto oli ohi. Siinä se oli, pieni lintu.– Miks sie lensit noin, et ois saanu.Ei se kuullut. Siirsin linnun ruohikolle, sinisten ja keltaisten kukkien keskelle. Kävelin. Nyt …

Lennä, luota! Lue lisää »