Tule takaisin, laskeudu levollisesti. Kaipaan sinua kovin.

Kun menet, päiväni muuttuu pitkäksi, hitaaksi näytelmäksi. Minulla siinä ulkopuolisen osa, murehtijan.

Kuuntelisin mielelläni tarinoitasi, niitä valkeita, eheitä. Jos et tule, en jaksa kuunnella ketään. Arki kolisee liikaa.

Odotan sinua, seurasi rauhoittaa, tuo iloa.

Kutsun turhaan. Sinä pakenet pois tunkkaisesta, jätät kuumat huoneet.

Et pidä huolista, kuormista. Et siitä, että joku häiritsee, keskeyttää tai ettei varpaille löydy viileää kohtaa.

Hypähdät pois  vilkuttamatta.

Keinut valoisissa koivuissa, hipaiset kesän laulajia. Kullerot, ailakit, metsätähdet. Niiden hymyjä hellit. Minulle jätät nuhjuisen tyynyn, jota muokkaan. Ja muokkaan.

Ehkä lähden perääsi, astun öiselle kesätielle. Kukista poimin hivenen, lintujen lauluista säkenen ja koivun oksilta kipenen.

Kun palaan, haituva sinua on matkassani. Silität hetkeksi otsani rypyt. Lupaat, että viivyt kauemmin.

Jos minäkin lupaan jotain.