Polku laskeutuu putoukselle. Kevään vesipaljous on vähentynyt, mutta yhä putouksessa on vaahtoa ja virtaamisen iloa. Sen tiimalasimuoto alkaa hahmottua.
Katson putousta. Vesi virtaa, ja se virtaa. Usein sen veden liikkeestä tulee mieleen aika. Tiimalasi mittaa aikaa, vesi juoksee.
Mietin mennyttä. On ollut aikoja ja sitten toisenlaisia aikoja. Joskus suru on painanut, joskus tuntunut, että ei jaksa. Aika ei pysähdy väsyneisiinkään hetkiin, se vain virtaa. Ehkä onneksi.
Tulee uusia aikoja, hetkiä. Välähdys kiitollisuutta. Vähän niin kuin tuo auringonsäde, mikä osuu putoukseen ja tuo valoa tummaa vasten. Samalla tavalla erottuu kiitollisuus.Aurinko heilimöi puiden oksien välistä. Kuuset kohottautuvat korkealle. Ne huojuvat hiljaa, ne ovat ihan hiljaa. Ne vain ovat. Kuusien kätköissä on lintuja. Niiden laulu ei kuulu tähän putoukselle. Joskus ajan virta kohisee niin kovin, ettei kuule pienen linnun ääntä.
Kun kulkee hiljaisemmille poluille, erottaa linnun. Se laulaa. Lintu laulaa aamua, kesää.
Putouksella, tällä mehtällä ja luonnolla yleensäkin on ihmeellinen vaikutus. Tänne tullessa, polun alussa, askel saattaa painaa, on sumeaa, jokin hidastaa. Täältä lähtiessä askel on keveämpi, mieli valoisa.
Katson hiljaisena veden virtaa ja annan putouksen huuhtoa ajatuksia. Virta kuljettaa niitä kauemmas, mutkan taakse. Aurinko leikkii virran kivillä. Minussakin on auringon lämpö. Kun kuljen putouspolkua takaisin, kerään sylin täyteen lintujen laulua. Tuliaiseksi kotiin.
Kirjoituksestasi tuli hyvä, lämpöinen ja valoisa olo. Kiitos
Kiitos, Saara, palautteesta! Valoisaa kesää. 🙂
Tiimalasiputouksesta on tullut minullekkin hyvin tuttu, vaikka en vielä koskaan ole nähnyt sitä muuten kuin kuvissa. Monet kerrat olet siitä kirjoitellut ja sitä kuvannut. Varmasti monet huokaukset on tuo puro vienyt mukanaan. Jokaisella meistä olisi hyvä olla oma ”tiimalasiputous” jonka äärellä voi hetken hengähtää.
Niin se on, jokainen tarvii oman hengähdyspaikan. Tiimalasiputouksesta on tullut minulle sellainen. Tänään viimeksi kävin ystävän kanssa siellä. Kohtasimme pois lähtiessä kulkijan, joka kertoi etsineensä putousta kaksi tuntia. Oli etsinyt väärältä puolelta. Olipa ilo neuvoa oikea polku. Toivotettiin hyvät juhannukset.
Putous tulee varmasti näkymään teksteissä ja kuvissa jatkossakin. ?
Sanasi ja kuvasi yhdessä ovat niin hieno kokonaisuus. Ajankululla on tarkoituksensa tässä elämässä.
Kiitos, Hanna ? Ajan kulumisella tarkoitus, samoin sillä, että ajat vaihtuvat, ilot, surut, arki, juhla…