”Ärrä uu äppä ruppa koo ännä konna, jokainenhan huomaa, että se on rupikonna.”
Pälkähti tämä rallatus mieleen jostain muistojen sykkyröistä, kun illan hämyssä kävin putouksella ja pieni konna säikäytti. Rupikonna ei säikähtänyt minun ulvahdusta.
En erottanut konnaa maasta, ennen kuin se verkkaisesti liikahti. Siksi säikähdin. En erottanut, vaikka kasvot olivat melkein kiinni putouksen rupikonnassa. Olin juuri kumartunut lähelle maanpintaa ihmettelemään, miten kastemadot seisovat takajaloillaan, vaikkei niillä sellaisia ole. Olikohan ne oikeasti jotain haaleanpunaisia hattivatti-sieniä..?
Rupikonnasta en ottanut kuvaa, se yllätti mut sen verran. Sanoin vaan, että meillä tais olla sama polku, saat sie täällä talsia. Oikeastaan mikä mie lupaa antamaan? Mistä mie tiiän, vaikka se olisikin ollut konnan oma polku jo ennen kuin mie ensi kerran löysin tieni putoukselle. Mistä tiiän, vaikka rupikonna olikin lumottu prinssi. Ja mie vain pahanen mökin eukko.Ylellä oli taannoin juttua, että Grimmin veljesten prinssisadun sammakko saattoi olla rupikonna. Jutussa kerrottiin myös:
”Jos koirasi erehtyy nappaamaan rupikonnan suuhunsa, se todennäköisesti sylkäisee eläimen nopeasti suustaan ja saattaa voida pahoin. Syynä pahaan makuun on rupikonnan nystyräihosta erittyvä myrkky, bufotoksiini.
Kärpässienessä on samankaltaista myrkkyä. Aine on serotoniinin kaltainen, ja voi aiheuttaa hallusinaatioita. Ei siis lainkaan kaukaa haettua, että näkisi prinssejä kun pussailee konnaa!”
En pussannut. Mutta oli ihan hyvä käydä hetkonen hengähtämässä putousmetsän siimeksessä. Kotiin kun palailin, lapset olivat kullannuppuja – ja puolisokin näytti taas aivan urhealta prinssiltä.
On sulla kyllä mahtava paikka, missä käydä hengähtämässä! Mukava kirjoitus! ? Luonnosta löytyy paljon ihmeteltävää.
Eräs kommentoi facebookissa tätä kirjoitusta, että ”Päätalo kiriottaa että heilä poikasena oli kilipailu kuka saa rupikonnan suuhun kokohnan, jatkaa että joskus se tuli ulos aamupuuron saattelemana.?” Yök.
Putous on kyllä erityinen voimapaikka. Pitää vain muistaa pukeutua oikein näin kesällä…varjoisassa viihtyvät ”hämärän rengit”.
Olipa mukava kun pääsi lukemaan sinun jutelmia?kiitos Matille kun jako osotteen..jään oottelemaan lissää?
Kiitos, Hannele! Ilahdutti! Hyvää kesän ja syksyn vaihettumista. ? Kirjoittamisiin ja lukemisiin!
Soljutelma.fi nettisivuilla on myös sadut ja tarinat osio. Siellä on mm. lapsille ja miksei aikuisillekin tarkoitettu videokirja Malilhanin salaisuus. Sen voi vinkata, jos arvelet, että joku ilahtuisi siitä. Käy levolliseksi iltasaduksi.