Isä täyttäisi tänään 80 vuotta. Hän kuoli 58-vuotiaana tunturiin.
Isä on vaikuttanut osaltaan siihen, että asun pohjoisessa ja olen kirjoittanut Rauhoittavia tarinoita tuntureilta -äänitarinoita.

Isä viitoitti esimerkillään meille lapsillekin tien tunturiin.
Hänen elämänsä ei kaikitellen ollut helppo. Hänkään ei aina ollut helppo. Kukapa meistä…
Meiän isä kuitenkin, risa ja rakas.

Isä vei opiskeluaikoinaan Helsingissä ruokaa köyhälle taiteilijalle. Hän arvosti kirjallisuutta, meidän kotona soi klassisen klassikot ja Luojan luonto oli hänelle suurin taideteos.
Isä oli aikanaan innokas valokuvaaja. Kuvasi luontoa ja lapsia. Ja äitiä.

Joskus kirjoitin, että meidän välillä oli hiljaisuus. Ja että etsin nyt sanoja tuntureilta. Olen ehkä löytänyt. Lempeyttä  ainakin.

Kiitos isä. ❤️

Muistan sinut

tunturiniitty aaltoilee valkoisena
muistan kaipauksen

Käännän suruni valoon,
vien sinut unien maailmaan,
jossa sydän on vilpitön

Kulje läpi kesän
Pukeudu tunturiin ja pilviin
ja tuulen hyväilyyn

Ajatuksesi lepäävät tässä maisemassa,
tuulessa.
Ole sinä minulle tuuli,
valkoisten kukkien keinu,
ole minulle aamu ilman itkua

Kutsun sinua
sinä vastaat
hiljaisuus on tehty tätä hetkeä varten

annan kaikki sanat pois,
en kanna niitä enää
nukkuvat sylissäsi

Ja samaa unta:
tunturi, sinä, minä
tuuli
ja kaipaus