Ajatusvirtaa, tai ei
Tuuli on ollut levoton monta päivää. Se meinaa tarttua, tuo levottomuus ja syksyn matalampi virtaus. Kuin jotain tapahtuisi ja seisahtuisi samaan aikaan. Kummaolosta kuljen viikontakaiseen: Sininen taivas, polttiaiset hyönteisverkon toisella puolella, pään alla lämmin varvikko. Makaan, levähdän ja hengitän. Pienen Palotunturin laella mie. Lapset juoksevat vähän kauempana. Vielä kauempaa muistuu mieleen sanat ja sävelmä ”…saanhan …