Poika soittaa pianoa ja laulaa. Ikävöi matkan päässä olevaa rakastaan ja laulaa niin, että mieki tunnen sen kaipauksen.
Se oli keväällä, kun kaikkien piti olla vain kotona. Kukaan ei tarkoin tiennyt, miten paha tauti on, kenen pitää varoa ketä ja varuulta kaikkia. Kevät ei unohdu. Se oli välillä painostava uni, joka vaan jatkui.
Poika lauloi ja kuulin äänestä rakkauden. Sen, joka kestää, joka ei koskaan katoa.
Hänen laulamassaan kehtolaulussa on synkeitäkin sanoja, mutta se päättyy säkeisiin, joihin sisältyy hellyyttä:
”Jätän suojaksi lapsen hennon
jäljen eilisen linnun lennon.
Voimas olkoon rusko illan,
untunen niittyvillan.”
Nyt edessä on joulu ja häät. Onnenjuhla, vaikka taudin varjo on yhä, ja häilyy järjestelyiden yllä.
Palaan vielä lauluun. Muistan sen myös lapsuudestani. Silloin pidin ainoastaan tuosta lopusta.
’Sirkut Toivakasta, Lapin lasten lauluja’ luki kasetissa. Makoiltiin sängyssä ja odotettiin unta, Sirkut lauloivat. Syvälle sopukoihin tallentui kasetin laulujen myötä hieman romanttinenkin kuva Lapista, sen tuntureista ja puroista.
Viime kesä oli niittyvillakesä, villoja kasvoi paljon. Tuuli keinutti niitä.
Laulun loppussa ovat sanat ’untunen niittyvillan’. Siitä saivat nimensä pienet huovutushahmoni. Untunen, lämmin – uniuntunen.
”Jätän suojaksi lapsen hennon
jäljen eilisen linnun lennon – –
Unilintu lentää ja kerää pohjoisen luonnosta unitarinoita. Kun kuulija nukahtaa, untuset alkavat kertoa Unilinnun keräämiä tarinoita.
– – Voimas olkoon rusko illan,
untunen niittyvillan.”
Untusen tunnistaa siitä, että se kantaa Unilinnun höyhentä mukanaan. Huovutan untusia ja talletan niihin näitä laulun valoisia säkeitä. Talletan levollisuutta ja välittämistä.
Nukun välillä huonosti, näin oli lapsenakin. Tiedän, että en ole ainoa. Siksi kirjoitan levollisuuden tarinoita lapsille ja meille kaikille. Siksi Unilintu syntyi. Ja siksi huovutan untusia, unien kertojia.
Jokainen untunen on uniikki. Huovutan niitä hyvillä mielin, villa tuo lämpöä. Untunen kantaa mukanaan viestiä – toivon sinulle hyvää, paljon hyviä unia, voimia antavia levähdyksen hetkiä. Toivon kuvia pohjoisen luonnosta.
Vaikka olisi, niin kuin laulun alussa, ”kuusen oksaa pilvi pyyhkii, päivää mennyttä sydän nyyhkii”, ja vaikka unissa tai päivissä näkyisi mörköjä, välittämistä meiltä ei viedä. Tästä ajatuksesta saa iltoihinkin valoa, toiveikkuutta uuteen aamuun.
Onpa suloisia untusia ♥️. Jokaisella varmaan oma tarinansa. Kuten kerroit, lämpimin ajatuksin tehty.
Isoja asioita tapahtumassa teidän perheessä. Uuden alku.
Kiitos ❤️
On isoja asioita, hämmentävän ja iloisen isoja ?
Tunteen palo laulussa ja untusissa. ❤️
❤️?