Hän on tässä, kysyy kuulumisia.
Hän on menneessä, sanoo huutaneensa lapsia luokseen, mutta kukaan ei kuullut.

Kertoo tarkalleen, ketä on käynyt ja keitä on tulossa.
Ja miettii, missä rakas Pentti-puoliso, kun ei ole nähnyt pitkään aikaan.

– Ehkä minä en vain halua muistaa, että hän on kuollut.

Kertoo, mitä tarkoittaa väkitukko. Ikävöi lapsuusmaisemiin, Lappajärven aaltoja.
Sulkee silmänsä ja kertoo hoitajan vakuuttaneen, että hän oli pitänyt puolisoaan kädestä, kun tämän aika koitti.

Silitän kaksin käsin poskista ja sanon niin kuin kertoo hoitajan sanoneen Pentille
– Ei meillä ole mitään hätää.

Olen lähdössä kotiin. Yhtäkkiä itkettää. Mutta hymyilen. Sanon, että kohta tulee toisia kävijöitä.
Hän pitää kädestä ja kysyy hiljaisen kysymyksen. Vastaan yhtä hiljaa. Kesä pysähtyy ikkunan takana.

Käännyn ja vilkutan vielä kerran, suljen oven. Hoivakodin käytävällä naurahdan ääneen. Kun sano mua kurillaan noita-akan penikaksi. Äiti. ❤️