Lapsena ymmärsin sodasta vain, että se on jotain tosi pahaa.

Sota oli tehnyt papasta yksikätisen ja sokean. Muistan, miten hän kulki kotonaan käsi edellä tunnustellen ovia ja seiniä

Kesä. Nukuin mummolan sohvalla. Heräsin pianonsoittoon. Pappa soitti pianoa korvakuulolta ja lauloi aamuvirttä. Terve käsi soitti melodiaa, tynkä rytmitti sitä. Jossain vaiheessa kaikui Porilaisten marssi. ”Poijjat kansan urhokkaan…”

Kävin joskus papan kanssa kävelyllä. Pappa osasi kulkea tutun lenkin yksinkin. Joskus hän pyysi taluttamaan.
Olin lapsena pappaa paljon lyhyempi, niin hän ehdotti, että otan kiinni sokeainkepistä ja kuljemme peräkkäin. Se oli jännittävää.

Kirkossa istuin mummon ja papan kanssa samassa penkissä. Urut soivat, pappa lauloi virttä. Hengähdystaukojen kohdalla mummo luki papalle nopeasti aina seuraavan laulettavan säkeen.

Joku talutti papan saarnatuoliin, avasi Raamatun ja luki tekstin. Ja pappa puhui. Oli kesä ja ikkunasta tuleva valo teki aurinkoläikät kirkon lattialle.

Pappa istui usein samassa nojatuolissa mummolan olohuoneessa. Kerran kun hän pyysi meitä lapsenlapsia luokseen, hän ei jakanutkaan Sisu-pastilleja, vaan näytti meille kämmenellään olevaa lasisilmää. Mummo laittoi voidetta papan silmäkuoppaan.

Papan silmien ympärillä oli paljon mustia pisteitä. Ihmettelin lapsen ajatuksin, miksi ruutia ei oltu pesty silloin joskus pois. Luulin pitkään, että kaikilla sokeilla on mustaa silmien ympärillä.

Ei sodan jälkiä voinut pestä pois. Ne kulkivat loppuelämän mukana. Papalla oli aina pimeä. Silti hänen sanoissaan oli usein valo. Hän osasi lohduttaa muita.

Olin nuori ja juuri lopettanut kirjeenvaihdon erään pojan kanssa. Pappa oli kuullut tästä ja pyysi istumaan viereensä. Hän kysyi, että olinko oikeasti sanonut, että ”ei sitä säälistä pidä jatkaa”. Mietin, moittiiko pappa minua nenäkkäistä sanoista. Mutta hän olikin huvittunut, ja sanoi jotain rohkaisevaa.

Aikuisena ymmärsin, ehkä miksi. Mummo ja pappa vasta seurustelivat, kun pappa sokeutui. Nuori mies ajatteli, että ei Taimi välitä käsipuolesta, sokeasta miehestä. Mutta mummo ei säälinyt pappaa, hän rakasti.