Kolumni Uusi Rovaniemi lehdessä
Kesäinen ilta. Pyöränrengas rahisee maantien laidan soralla. Kestokassissa pesuvati poukkaa pyörää vasten. Jalat ovat keveät ja mieli rento yrttisen jalkakylvyn jälkeen.
Olen palaamassa Pekkalan kylältä villiyrtti-illasta.
Kesäluonto pursuaa syötävää. Yrtti-illassa saimme siitä maistiaisia ja olimme yhdessä vuosien takaisen tiedon äärellä. Hiljainen tieto kertyy kokemuksista. Joskus se siirtyy ihmiseltä toiselle taitona, joka on vaikea pukea sanoiksi.
Kuulin paikallisesta kansanparantajasta, Harjalan Antista (1880-1969), joka valmisti yrttisiä haudekylpyjä ”mettän roskista” ja kuumasta vedestä. Nämä rohtokylvyt auttoivat ihmisten kokemusten mukaan kolotuksiin ja kipuihin. Joskus istuttiin tynnyrissä kaulaa myöten vedessä. Tämä tieto luonnon kylpyhoidosta taisi vaieta taitajansa mukana.
Hiljattain minulle soitti Markku, linja-auton kuljettaja kairasta. Hän kertoi keinosta, joka auttaa matkapahoinvointiin. ”Napalaastari” on käytännössä ihoteippiä, jolla kirrataan vatsanahkaa vaakasuunnassa. En vieläkään tiedä, mikä siinä toimii, mutta moni Markun kyytiin noussut matkustaja on saanut siitä helpotuksen matkan aikaiseen huonoon oloon.
Ja hunajaa Markku kertoi käyttävänsä palohaavojen hoidossa. Sen tehoa on tutkittu tieteellisestikin ja moni haavanhoitovalmiste sisältää myös hunajaa.
Jokin tässä ihmisen ja luonnon yhteydessä ja syvälle ihmiseen juurtuneessa tiedossa kiehtoo. Ehkä siinä kuuluu kutsu yhdessä tekemiseen ja yksinkertaisempaan elämään. Se on vastapainoa tekniikan valtaamalle elämälle.
Juhannusviikolla olin ystäväni kanssa jo toisen kerran naapurikylän Ellin opissa. Keväämmällä teimme varpuluutia, nyt olivat vuorossa varpuvispilät ja saunavastat. Puujakkaroilla istuen kuulimme ohjeita vastojen tekemiseen ja tarinoita menneestä.
Kiireetön hetki. Ellin paljon työtä tehneet kädet käsittelivät tottuneesti vastaksia. Sain yksityisohjausta vastan sitomisessa, se tuntui ylellisyydeltä.
Tätäkö on hiljaisen tiedon siirtyminen, huomasin miettiväni. Saan olla osa tätä ketjua, taito ja tieto jaetaan ja se jatkuu sukupolvelta toiselle.
– Kiitos, oli ihana ja tarpeen pysähtyä tällaisen tekemisen ääreen ruuhkaisten päivien keskeltä.
– Ja minulle se on toisin päin. Sain hiljaiseloon vähän lisää elämää, Elli totesi.
Olipa vain mukava illalla kotosalla saunoa ja vastoa vastalla, jonka tekemiseen olin itse osallistunut. Kun myöhemmin näin Lapin Kansan videon suomalaisen juhannuksen ytimestä, jossa ylitorniolaiset miehet opastivat vastan tekemistä, suoristin ryhtiäni ja ilo läikähti
– Miehän tiiän, mistä he puhuvat!
https://nakoislehti.lapinkansa.fi/3d59d49f-9ece-42ec-b878-3f68d20b0f3f/2