”Unessa todellisempaa tämä maailma.”
Kirjoitti kummisetäni.
Lause kiehtoo. Vuosien myötä sen sisältö on auennut uudella tavalla.

Mistä löytää sanat, jotka avaavat sen, mitä todella tarkoitan? Melkein yhtä vaikeaa kuin unen saaminen, kun on herännyt kesken yölevon.

Molemmissa tilanteissa helpottaa, kun ei pakota. Päästää irti. Ja sitten kuin huomaamatta, ne tulevat luokse. Sanat tai unen toukomaat.

Kun kirjoitan somessa, olenko todellisuuden ja aitouden lähteellä?

En tarkoita, että kaiken pitäisi olla jaettua.
Enkä vastusta ihmisyyden jakamista. Teen sitä itsekin.

Silti jokaisella saa olla oma suojavyöhykkeensä.
Asioita, joita vaalii rakkaina ja omina.

Pidän vuorovaikutuksesta, jonka some mahdollistaa. Täältä löytyy vertaisia.
Luovuuden virtaamista. Tsemppiä ja iloa.
Hyvää ajattelua ja eri alojen asiantuntemusta.

Jokin muokkaa kiihtyvällä vauhdilla kännyköistämme avautuvaa maailmaa. Sen myötä olet lähes pakotettu kysymään, mikä on aitoa, mikä todellista.

Olemmeko tilanteessa, missä unetkin ovat enemmän totta kuin se, mitä ruutu tuuttaa?

Eräs keskustelu lapsen (silloin 4v)  kanssa on jäänyt mieleen. En aivan onnistunut opettamaan, että uni ei ole sama kuin todellisuus.

Lapsi kertoi heti herättyään, että oli nähnyt unta, missä leikki kavereidensa kanssa piilosta.
– Äiti, oliko ne täällä?
– Ei, kun sie näit vain unta.
– Niin näinkin.

Lapsi mietti hetken ja kysyi
– Kun me leikittiin sitä piilosta, näitkö sie, kun mie juoksin tähän sänkyyn?
– En nähnyt samaa unta kuin sie. Uni on eri kuin se, mitä tapahtuu oikeasti.
– Mitä unta sie sitten näit?
– Että mulla unohtu kauppakassit autoon ja isä löysi ne seuraavana päivänä. Kaikki tavarat oli ihan jäässä, maitopurkit ja kaikki.
– Mikset sanonut isälle aikasemmin, että hakee ne tavarat.
– Kun se oli vain unta.
– Mutta jos isä näki samaa unta kuin sie..
Niinpä.

Lapselle kokemus oli totta, vaikka se oli unta.
Aikuisena olemme oppineet erottamaan. Tai ainakin luulemme niin.

Ja unessa todellisempaa tämä maailma…