Vaikka tärkeintä ei ole se, mitä toinen sanoo vaan se, mitä hän on, jaan mieleeni painuneita lauseita, joita lasteni isä, rakas Matti, on matkan varrella sanonut.

”Leppää sie välillä.”

Maailman kaunein lause, jonka olen väsyneenä kuullut. Lapsi sairasti ja olin valvonut vauvan kanssa pitkään. Yön hämärässä mies tarttui vaunujen työntöaisaan ja alkoi hyssyttää pientä.

”Anteeksi, kun olen ollut kuin tönkkösuolattu muikku.”

Liittyi tilanteeseen, kun oli ollut jotain erimielisyyttä ja mieheni oli ollut torjuva ja vähäsanainen. Lause palautti rakkauden, toi sovun ja lopulta koomisuudessaan yhteisen naurun.

”Sie puolustat mummoja.”

Kysyin yhtä tehtävää varten puolisolta, miten hän kuvailisi minua ihmiselle, joka ei tunne minua.
(Mummot lauseessa tarkoitti yleensä ihmisiä tai asioita, jotka ovat heikommassa asemassa.) Tuli hyvä mieli, että hän sanoi tämän. Ja sanoi sen juuri noin.

”Oottakaapa, isä antaa teille ruokaa.”

Oli viemässä pikkulinnuille auringonkukansiemeniä. Sanoi  huomaamattaan lempeästi, että ISÄ antaa ruokaa. Hellyys, jota tuntee lapsiaan kohtaan oli mukana myös pikkulinnuille jutellessa.

Toki mieleen jääneitä lauseita on enemmän.  Ja myös hyvää hiljaisuutta, turvaa ja tunnetta ilman sanoja.
Yksi lause,
muistan milloin hän sanoi sen ensi kerran,
ei tarvi selityksiä.

”Mie rakastan sinua.”
Minäkin sinua.

Sinun isänmallisi olivat Reino ja Heimo. Reino, kasvatti-isä, tarjosi kodin ja turvan ja perheen lastenkodin pienelle pojalle.

Biologinen isä, Heimo antoi myös tärkeitä opetuksia.
Yksi niistä koko perheelle oli, että hän otti yhteyttä. Sanoi ääneen, että olet hänelle tärkeä. Kyläkaupassakin esitteli: Tässä on mun poika. Ja kun hän lähti täältä, teidän välille jäi välittäminen ja rauha.

Hyvää isänpäivää kaikille isille, papoille ja isähahmoille!
Hyvää isänpäivää kaikille, joilla on isä täällä tai jotka kaipaavat isää. ❤️