Soljutelma

Anna virrata ‐ silta on auki jälleen

”Kyllä se on nyt helpompaa”, kuulin jonkun sanovan kaupalla. 

”Lähdin heti tankille ja kauppaan”, sanoi toinen. 

”Onneksi ei tarvi enää kiertää!”

Vanttauskosken kylä ei ole enää kahtia jaettu. Keväällä kirjoitin siltaremontista ja siitä, miten kulku pysähtyy. Nyt silta on ollut auki jo pari viikkoa, ja liikenne virtaa. 

Nostetaan hattua kaikille niille yläkemijokilaisille, joita tämä poikkeusvaihe eniten koetteli: työmatkat, kauppareissut, päiväkoti- ja koulumatkat, reitit ystävien luo ja kylien tapahtumiin, ja lovi lompakkoon.

Kun ajelimme ystäväni kanssa tekemään kyläpodcast-haastattelua Tennilään, huomasimme että Ylikörköntie oli joutunut koville kiertotienä olemisen vuoksi. Se tarvitsisi perusteellista korjausta. 

Selailimme vanhoja lehtileikkeitä Tennilän kylätalolla. Yhdessä 30 vuotta sitten tehdyssä haastattelussa kerrottiin, että tie oli huonossa kunnossa silloinkin ja remonttia oli toivottu jo 40 vuotta. Aika kauan. 

Kaipasin kesän aikana joen toisella puolella olevalle putoukselle. Pari kertaa kiersin sinne Auttin kautta. Loppukesästä kyläkauppias lainasi meidän perheelle moottorivenettään. Hän ymmärsi ikäväni. 

Eväät mukaan ja retkelle. Vene lipui kalalaitoksen rantaan. Ja jo kaukaa metsässä kuului, miten putous kohisi. 

Päivät juuri ennen sillan aukeamista tuntuivat kuluvan hitaasti. Syyskuun viimeisenä tihkui viestiä, että iltasella pääsee joen yli siltaa pitkin. Olin malttamaton.

Kävisinkö kurkkaamassa, joko se on auki? Muka nolotti, jos joku huomaisi, kuinka innoissani olen. Silti sitaisin popot jalkaani ja lähdin kylän raitille. Yritin kävellä kuin en olisi menossa minnekään.

Sillan uudenkarhealla pinnalla astellessani mietin, miksi tuntui kuin olisin luvattomilla teillä. Sitten jo naurahdin. Mikä vapaus, odottaminen on ohi! Ja meillä on nyt hieno, kestävä silta. 

Yksinäinen iltahetki mehtäputouksella. Vesi virtasi ja liikautti minussakin jotain. Kuin se olisi sanonut: anna virrata, Anna Virtanen. 

Pesin kasvoni kylmällä vedellä. Luovuus minussa oli tullut kotiin.

Metsän tiimalasiputous sai miettimään aikaa. Aika virtaa, se on rajallista. Käytänkö sen hyvin? 

On aikoja ja on toisenlaisia aikoja. On aika rakentaa, on aika korjata. Silta luo yhteyden joen yli. Ja ihmisten välille. Tämä aika tarvitsee paljon sillanrakentajia.   

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *